Kuukausi: kesäkuu 2020

Äly hoi, älä jätä! – osuva ajankuva

Sanonta on varmasti tuttu. Vaihtoehtoisesti järkikin voi jättää, mutta viesti on sama: viisaammin voisi toimia tai vähän vielä funteerata. Se on myös toimiva tokaisu digiyhteiskuntakeskustelua värittämään.

Älykkäiden kylien, kaupunkien, maaseutujen, alueiden, erikoistumisten ja ratkaisujen parissa pyöriessä sanonnan seuraan oli helppo eksyä. Enkä ole ainoa houkutukseen haksahtanut. Sananparren siivittämä digiajan kommentointi osoittautui siinä määrin mainioksi, että päätin poimia pari näkökulmaa tarinan pohjaksi. Samalla huomaa, miten sanonta elää.

Äly hoi, älä jätä!

Perusmuodosta liikkeelle. Muutaman vuoden takaisessa blogikirjoituksessa peräänkuulutettiin tolkkua digihuumaan. Keskustelu liittyi älylaitteiden käyttöön opetuksessa. Katse oli tiukasti tulevaisuudessa, mutta huoli siinä, että mennään tekniikka edellä ja opetus perässä.

Korona-ajan etäopetuskeskustelussa on samoja kaikuja. Tolkkua toki yhä tarvitaan, mutta kyse ei ole edelleenkään valinnasta vanhan ja uuden välillä, vaan entistä toimivamman tasapainon löytämisestä (nopeastikin) muuttuvassa ajassa. Perusopetuslakiin tehdyn etäopetusuudistuksen väliaikaisuus kertoo kuitenkin siitä, että tasapainoa ei ole vielä löydetty. Tuijotetaan enempi tilannetta, kuin tulevaisuutta.

Äly sitä, äly tätä – järki hoi, älä jätä!

Tämä runosuonen kukkanen löytyi Mikrobitistä viime vuodelta. Lennokas oli myös jutun avaus: ”Puhunko oikeasti kaiuttimelleni?”. Kirjoittaja pohtii tuleeko älykaiutin olemaan superhyödyllinen arjen kapistus vai typerin idea ikinä. Tähän tuntemukseen kiteytyy varmasti monen mietteet koko digihuumasta – siinä samalla kun puhelimestaan uutisia selailee.

Puhelimesta päästään siihen kirjoittajan pointtiin, että digitalisaation myötä kaikki laitteet tuntuvat saavan ”älyä” ja äly -etuliitteen. Sama pätee aluekehittämiseen, jonka tiimoilta asiaa itse tässä ruodin. Myönnän myös sortuvani älyliitteen ylenkäyttöön ja tunnistan kirjoittajan huolen. Tolkkua tarvitaan tässäkin, jotta ”älykkyyden” lanseeraaminen palvelee perustellusti tarkoitustaan. Jottei siitä tule tyhjä hokema tai katteeton kupla.

Tekoäly hoi, älä jätä!

Kaiutinkommentoija jo kysyi voiko laite olla älykäs. Nyt vastataan, että jo vain: kone oppii erilaisia asioita ja voi algoritmien avulla tehdä johtopäätöksiäkin. Tekoälyn käyttökelpoisuudesta keskustellaan, koska väsymätön aparaatti jaksaa painaa 24/7. Tai hoitaa imuroinnit, nurmikonleikkuut ja muut hommat, jotka eivät enää ihmistä innosta.

Tekoäly ja esineiden internet ovat jo täällä ja ”tulevat olemaan osa meidän elämäämme – halusimme tai emme”, kuten kirjoittaja tässä yhteydessä kiteyttää. Samaan kehityskulun vääjäämättömyyteen liittyy myös toisen kirjoittajan ajankohtainen kysymys saman otsikon alla: mitä tapahtuu, kun tekoälystä tulee työvälineen sijaan työkaveri? Tilanne on täysin todellinen, vaikka mielikuvitus lähteekin yhä lentoon.

Aika hoi, älä jätä!

Itse ajattelen sanonnan peräänkuuluttavan myös sitä, että pysykää nyt hyvät ihmiset, yhteisöt ynnä muut digiyhteiskunnan kyydissä. Tai pääskää kyytiin, jottei tarvitse katsoa perävaloja ja huutaa perään: ”aika hoi, älä jätä”! Kaiken ei tietenkään tarvitse olla ”älykästä” tai nimetä sellaiseksi. Uudet mahdollisuudet on kuitenkin hyvä tunnistaa, jotta ei sitten jälkeenpäin tarvitse palata sanonnan alkuperäiseen ajatukseen.

Sami Tantarimäki, Älykkäät kylät -teemaryhmän koordinaattori