Kuukausi: toukokuu 2020

Etäopetus noussut arvoon arvaamattomaan – laadukkaat verkkoyhteydet tärkeitä

Julkaistu mielipidekirjoituksena Karjalaisessa 5.5.2020

Suomalaisen peruskoulun siirtyminen etäopetukseen tapahtui parissa päivässä. Tässä kohden voidaan puhua jonkinlaisesta ihmeestä. Edellytyksen tälle siirtymälle mahdollisti suomalaisen opetushenkilökunnan korkea koulutustaso, kyky ja halu oppia nopeasti uutta ja korkea ammattietiikka. Todellisuudessa hyvin harva opettaja olisi ikinä voinut kuvitella, että opettaisi oppilaitaan jonain päivänä etänä.

Omalla kohdallani etäopetus ja verkko-oppiminen ovat olleet vaihtoehtona jo 1990- luvun lopulta. Lieksan kaupunki on ollut näissä asioissa hyvin ennakkoluuloton jo tuosta ajasta alkaen. Tästä osoituksena oli Kolin koululle saadut ensimmäiset videoneuvottelulaitteet ja pari tietokonetta. Nämä välineet otettiin heti innolla opetuskäyttöön. Tuona aikana tosi innostuneita oli hyvin vähän, ehkäpä heitä pidettiin pikkuisen haihattelijoina. Alkuun osaltani tärkeä yhteistyökumppani oli tuolloin eräs Joensuun norssin lehtori ja jatkossa Lieksan koulutoimen tvt-koordinaattori ja etäopetuksesta kiinnostunut kielten opettaja. Alusta alkaen oli tarkoitus löytää pedagogisia ja käytännön opetusjärjestelyihin sopivia perusteita etä- ja verkko-oppimiselle. Voisi hyvinkin sanoa, että jokaisen uuden asian on paikkansa ansaittava ja valitettavasti suomalainen opetuskeskustelu etsii lähinnä perusteita sille, miksi jotakin ei voi toteuttaa.

Kuluneet vuosikymmenet ovat osoittaneet, että interaktiivisen teknologian perusteltu käyttö mahdollistaa ja monipuolistaa oppimista tasapuolisesti koko valtakunnassa. Lisäksi jotkut oppijat kokevat nämä digitaaliset oppimisympäristöt enemmän omikseen unohtamatta erityisoppilaitakaan. Oleellista on oppimisen tarkastelu laajalla perspektiivillä niin välineiden kuin ympäristöjenkin suhteen. Läppäri on hyödyllinen peruskoululaiselle, mutta onko siinä kaikki tarvittava? Mielestäni ”ruutusidonnaisuus” ei ole pelkästään hyväksi vaan käytetään nykypäivän mahdollisuuksien kirjoa vanhaakaan unohtamatta. Opettajien ei kannata huolestua siitä etteikö opettajia tarvita myös jatkossakin. Lähiopetusta tarvitaan edelleenkin mitä pienempiä oppilaat ovat. Toisaalta uskon vahvasti, että laadukkaampien sähköisten oppimisympäristöjen kehittely lähtee tästä käyntiin.

Valtakunnallisen älykkäät-kylät työryhmän jäsenenä olen saanut huomata, että kuntien satsaukset laadukkaiden verkkoyhteyksien rakentamisessa vaihtelevat runsaasti. Valokuidun rakentaneet kunnat ovat tässä tilanteessa monella tapaa etulyöntiasemassa. Varsin monet ihmiset ovat tässä ”pakkorakosessa” huomanneet etätyön mahdollistavan elämisen ja olemisen myös muualla kuin ruuhka-Suomessa. Viime aikoina puheena ollut monipaikkaisuus taisi saada paremman puolestapuhujan kuin kukaan saattoi arvata.

Toukokuun puolivälissä palataan lähiopetuksen pariin. Uskon vahvasti niin, että vaikka joku asia olisi jäänyt oppimatta, niin oppilaat kuin koulun opetushenkilökunta ottivat pitkän askeleen tulevaisuuteen ja sinnehän koulun pitäisi kurkottaa.

Timo Vattulainen

aluerehtori, älykkäät-kylät työryhmän jäsen