Kirjoittajalta Admin

Ajatuksia etätyön edellytyksistä

Yhä useampi kunta ja kylä pitää etätyötä yhtenä keinona saada alueelleen uusia asukkaita ja uutta vireyttä. Mitä käytännössä edellyttää, että etätyö sekä sen mahdollistama muutto alueelle toteutuvat ja jäävät jopa pysyväksi ratkaisuksi? Tässä on yhden etätyöntekijän pohdintaa aiheesta.

Etätyö

Etätyön tekemisen tapoja on monenlaisia. Sitä voi tehdä silloin tällöin tai säännöllisesti, lyhyinä spurtteina tai pidempinä kausina, osa jopa kokoaikaisesti. Parhaillaan teen töitä Vaasan yliopiston työntekijänä lähes kokoaikaisesti etänä. Käyn Vaasan kampuksella 1–2 kertaa kuussa, yhteensä 3–6 päivää kuukaudessa.

Sujuva etätyö on minulla edellyttänyt mm. seuraavaa

  • Aluksi maksuttoman etätyötilan, jossa työpöytä ja työtuoli. Siinä tilassa sai kokeilla, lähteekö etätyöarki käyntiin.
  • Printtaus- ja skannausmahdollisuudet. Aina silloin tällöin täytyy esimerkiksi allekirjoittaa paperi ja lähettää se skannattuna eteenpäin.
  • Nettiyhteys. Minä olen pärjännyt omalla mokkulallani. Kaikille tokikaan mokkulan kapasiteetti ei riitä, mutta minulle se on ollut riittävä.
  • Keittiötilat. Jotta saa jääkaappiin lounaan, lämmitettyä sen mikrossa, vedenkeittimellä teevedet ja kahvinkeittimellä kaffit.
  • Kun etätyö näytti sopivan minulle hyvin, halusin oman työhuoneen. Se sai jo olla maksullinen. Työntekoon ja omaan sujuvaan arkeen liittyy yllättävän paljon ”tavaraa”, jota käyttää säännöllisesti, mutta ei viitsisi koko ajan kantaa mukanaan. Niille tarvitsee siis oman paikan. Edes pienen. Tavaraa ovat mm. eväät ja vesipullot, oma kahvikuppi, kynät, tussit, sakset ja ynnä muut toimistovermeet. Myös tietokoneeseen, kännykkään ja kaikenmaailman nykyajan digilaitteisiin liittyy yllättävän paljon piuhaa, liitintä, laturia ja säilytysrasiaa. Ja koska olen hanketyöntekijä, on minulla myös ”hanketavaraa”. Säännöllisessä etätyössä tarvitsee siis melko äkkiä säilytyskaappia tai huonetta.
  • Yhteisö ympärille. Itselleni tämä on tärkeä asia, ehkei kaikille. Tuttujen kasvojen kanssa on mukava tauoilla irrottaa ajatukset hetkeksi omista työjutuista, kuulla muiden juttuja sekä taivastella Suomen säätä.
  • Kaiken pohjalla on paikasta riippumaton työ sekä hyvä, työntekijäänsä luottava työnantaja tai itsenäinen yrittäjyys.

Tiivistäen voisi vetää yhteen, että etätyötilan yhteydessä on tarpeen tietää minkälainen tila, minkälaiset nettiyhteydet, mihin hintaan, mille ajalle ja missä ympäristössä.

Se muu elämä ja arki

Kuten etätyön tekemisen tapoja on monia, on myös monia syitä etätyöntekoon ja mahdolliseen muuttoon. Syitä voivat olla esimerkiksi parisuhde, parisuhteen päättyminen, omaishoitajuus, kotiseuturakkaus, halu muuttaa maalle, halu päästä pois kaupungista tai uusi työpaikka. Muuttaja voi tulla yksin tai useamman ihmisen muuttotavaroiden kera.

Millaiseen ympäristöön henkilö muuttaa, jos hän muuttaa Sinun kylääsi tai kotikuntaasi?

  • Onko hänellä muuta tekemistä kuin tehdä pitkää päivää töitä, olla yksistään tai kumppanin kanssa kotona televisiota tuijotellen tai hoitaa lasta kotona ilman verkostoja? Vai kerrotaanko hänelle & otetaanko hänet lämmöllä vastaan esimerkiksi harrastusryhmiin?
  • Mistä uusi tulokas saa ymmärrettävää ja ajantasaista tietoa tarjolla olevista harrastuksista, palveluista, mahdollisuuksista? Näihin asioihin tuntuu liittyvän paljon hiljaista tietoa, kun ”kyllähän kaikki tietää, missä on paikka X sekä kuka on henkilö Y”. Imaistaanko uusi tyyppi toimintaan mukaan vai katsellaanko kummastellen?
  • Mistä saa tiedon vuokrattavista tai myynnissä olevista asunnoista tai taloista? Kai on muitakin informaatiolähteitä kuin puskaradio?
  • Mitkä tahot noteeraavat, jos ihminen vaihtaa kotikuntansa? Esim. lähettääkö kunta innostavaa tervehdyskirjettä ja kuponkeja palveluihin? Mikä olisi sopiva taho järjestämään uusien asukkaiden tapaamisen?

Etätyöhön ja muuttamiseen liittyy ns. teknisten asioiden lisäksi paljon tunnepuolen asioita. Väitän, että lopulta nuo jälkimmäiset asiat lopulta ratkaisevat, saako kylä ja kunta pysyvän asukkaan etätyöläisestä vaiko ei.

Heli Siirilä

Kirjoittaja on etätyöntekijä, maallemuuttaja, Maaseutuverkoston Älykkäät kylät -teemaryhmän jäsen. Sekä paljon muuta.

Kouluverkolle uusia uhkia kuntien taloudellisen kurimuksen myötä

Jo entuudestaan näivettymässä oleva kouluverkko on jälleen suurien muutosuhkien alla. Kuntien heikentyneeseen taloustilanteeseen etsitään pikaratkaisuja. Terveydenhuollon ja sitä lähellä olevien palvelujen nousevien kulujen edessä päättäjät ovat nostaneet jo kätensä pystyyn.

Viime vuosina ja vuosikymmeninä on vahvasti uskottu siihen, että kouluja lakkauttamalla ja oppilaita koulukyydeissä kohtuuttomasti istuttamalla säästetään ne tarvittavat rahat jotka kunnan rahakukkarosta puuttuvat. Tosiasia on kuitenkin se, että usea näistä kouluverkkonsa näivettäneistä kunnista ovat juuri tällä hetkellä suurissa taloudellisissa vaikeuksissa. Tässä tilanteessa on perusteltua kysyä lakkautusten kokonaisvaikutusta eli näivettyivätkö kuntien elinvoimaiset kylät osittain lakkautettujen koulujen myötä?

Olisi mielenkiintoista tietää löytyykö Suomesta yhtään kuntaa jossa kouluverkkoselvitysten yhteydessä olisi tehty kunnollista analyysia koulujen lakkautumisen kokonaisvaikutuksista sellaisten henkilöiden toimesta jotka ovat täysin riippumattomia selvityksen tilaajan suuntaan. Käytännössä kouluverkkoselvitys on synonyymi sanoille koulun lakkauttaminen. Mielestäni hyvässä selvityksessä otetaan huomioon opetuksen pedagogiset ratkaisut kuten etäopetus, verkkopohjainen opetus, opetushenkilöstön työn udelleenjärjestely, koulujen yhteistyö kuntarajoista riippumatta ja pyörillä liikkuvat opetuspalvelut. Uusissa kuntien strategioissa puhutaan varmasti elinvoimasta ja yrittäjyyden tukemisesta. Voisiko joku kunta profiloitua kuuluvasti ja näkyvästi koulutuskunnaksi?

Valtakunnallisesti suurista linjoista opetuksen vaikuttavuuden ja kattavuuden osalta vastaa OKM ja OPH asiantuntijavirastona on niitä edelleen toteuttamassa. Tämän hetken murrosvaihe saattaa aloittaa lähivuosien aikana sellaisen loppuharvennuksen jo muutenkin harvaksi käyneelle kouluverkolle. Kun ottaa huomioon kuntien vahvan itsemääräämisoikeuden talouden hoidossa niin ylilyöntejä koulujen lakkauttamisissa on odotettavissa. Toivoa sopii, että valtiovalta herää tähän asiaan. Mahdollisuudet ja tavat kyläkoulujen paremmalle säilyttämiselle ovat tahtotilasta kiinni.

Timo Vattulainen

Medianäkyvyyttä ja menestyksen aihioita

Älykkäässä kylässä voi asua menestystarinan aihio. Nähdäänkö nämä paikallisen monimuotoisuuden piilevät mahdollisuudet ja omaehtoisten kehityspolkujen kulkijat? Pohdinnan taustalla on kolme herätettä, jotka koitan sujuvasti sovittaa samaan tarinaan.

Jutun alku ja juuri on siinä, että älykäs -etuliitteellä on imago- ja vetovoima-arvoa. Se herättää mielenkiintoa ja sillä voidaan herättää mielenkiintoa. Siksi halusin vilkaista, että minkälaista medianäkyvyyttä Suomen älykkäin kylä -kilpailun kylät ovat nauttineet sitten osallistujien julkistuksen – eli päivästä, jolloin ”33 kylää haluaa Suomen älykkäimmäksi”.  

Toinen asiayhteys löytyi siitä mitä aluetieteen emeritusprofessori Hannu Katajamäki lukijakirjoituksessaan (MT 2.8.2019) totesi: ”Suuruuden logiikkaan perustuva alue­kehittäminen kykenee siivilöimään vain murto-osan tulevien menestys­tarinoidemme aihioista”. Älykkäässä kylässä voi hyvinkin asua se aihio.

Kolmas ajatuksenjuoksu lähti laukalle kunta- ja aluejohtamisen yliopistonlehtori Anni Jäntin (TAU) kirjoituksesta (HS 5.8.2019), jossa hän peräänkuulutti kuntien keskinäisen erilaisuuden arvostamista yhteen muottiin ahtamisen sijaan. Palaan tähänkin vielä.

Lakeudella paras näkyvyys

Tein keskikesällä uutisseurannan googlaamalla ensin ”Suomen älykkäin kylä” ja perään kilpailukylä kerrallaan (”kylän nimi älykäs kylä”). Uutisointi koski perinteistä mediaa tai uutismediaa eli paikallislehtiä, maakuntalehtiä ja valtakunnan mediaa.

Jo tämä haku kertoi sen, että kilpailu-uutinen meni hyvin läpi syksyllä 2018. Sittemmin uutisrintamalla on ollut hiljaisempaa. Alkuhuumassa näkyvyyttä saivat kaikki kylät ”kotikuntineen” ja ”kotimaakuntineen”. Jutut olivat pitkälti saman sisältöisiä esittelyjä kilpailusta ja kylistä kilpailu tai kylät edellä. Yhdessä uutisessa kilpailukylä itse nosti älykäs kylä -kortin esille, tosin puolustaessaan kyläkouluaan.

Uutissaldon perusteella paras medianäkyvyys älykkäillä kylillä oli Etelä-Pohjanmaalla ja Keski-Suomessa. Molemmista lähes kaikki kylät mainittiin, tai olivat esillä neljästi tai kolmesti. Kainuun ja Lapin kylät saivat kaksi mainintaa kukin, samoin Pirkanmaalla kilpailusta kerrottiin parhaimmillaan pariin otteeseen. Muissa maakunnissa kylät saivat mainintoja yhdestä kahteen tai ei lainkaan. Maakunnat kylineen ja kuntineen on listattu lopussa.

Paikallisen monimuotoisuuden perspektiiviharha

Kävin mielenkiinnosta läpi vielä kuntien kotisivut ja etsin ”Hae sivustolta”-komennolla kisakylistä infoa hakusanoilla ”Suomen älykkäin kylä” ja ”älyläs kylä”. Saalis oli laiha: ainoastaan yhden kaupungin sivuilla oli tapahtumailmoitus, joka kertoi, että kylällä järjestetään digineuvontapäivä osana Älykäs kylä -hanketta. Tästä havainnosta päästään aasinsiltaa pitkin Jäntin ja Katajamäen kirjoituksiin.  

”Näkymättömyys” kuntien kotisivuilla vahvistaa vaikutelmaa siitä, että kylien osallistuminen kilpailuun on ensisijassa omista lähtökohdista ponnistamista, omaehtoisten kehityspolkujen kulkemista ja paikallisesta monimuotoisuudesta kertomista – eli sitä, minkä laajempi tunnistaminen voisi tuottaa siivilään sattumia tai auttaa kuntia omien muottien muovaamisessa.

Paikallinen monimuotoisuus vaikuttaisi joka tapauksessa olevan kunnille tärkeä asia. Jäntin mukaan kunnat ovat osoittaneet tyytymättömyyttään hallinnonuudistuksiin, joiden on katsottu häivyttävän paikallisuuden merkitystä ja unohtavan kuntien keskinäisen erilaisuuden tarpeineen ja olosuhteineen. Nyt tunnistamatta kuitenkin näyttää jäävän se, että kunta-valtio -suhde ja kylä-kunta -suhde viestivät samaa viestiä eri mittakaavassa. Voi käydä niin, että samaan kuntamuottiin ahtaudutaankin ihan itse.

Rinta rottingille

Vaikka uutisrintamalla on ollut hiljaisempaa älykkäiden kylien tiimoilta, on kilpailusta, kylistä ja älykäs kylä -konseptista kirjoitettu paljon some-kanavilla, blogeissa, tiedotteissa, kotisivuilla ynnä muilla kanavilla – toki pääasiassa asianosaisten tai muuten teeman puolesta puhuvien omilla sellaisilla. Olennaisinta kuitenkin on, että näytään ja kuulutaan. Siitä se tietoisuus lisääntyy, paikallinen monimuotoisuus vahvistuu, perspektiiviharhat hälvenevät ja mittakaavat asettuvat.

Älykkäin kylä -kilpailun ja teeman osalta jutun juurta tulee vielä riittämään. Kilpailu jatkuu kesään 2020, kylien sparraus on vaiheessaan ja menestystarinavakkojen kannet ovat vasta raollaan.

Ja ne kilpailuun alun perin lähteneet kyläthän olivat:

  • Etelä-Pohjanmaa: Alajärven Luoma-aho, Lappajärven Karvala, Kauhavan Ruotsala ja Alakylä
  • Etelä-Savo: Kangasniemen Hokka, Joroisten Kerisalo
  • Kainuu: Kajaanin Nakertaja-Hetteenmäki ja Vuolijoki, Sotkamon Pohjavaaran seudun kylät
  • Kanta-Häme: Janakkalan Vähikkälä, Tammelan kylät
  • Keski-Suomi: Keuruun Pihlajavesi, Äänekosken Mämmenkylä ja Syvälahti, Jyväskylän Pohjoisen Korpilahden kylät
  • Lappi: Rovaniemen Rautiosaari ja Lehtojärvi, Pelkosenniemen Pyhän kylä, Tervolan Paakkola
  • Pirkanmaa: Ruoveden Murole, Oriveden Talviainen, Virtain Killinkoski, Pälkäneen Luopioinen, Lempäälän Kuivaspää ja Kangasalan Raudanmaa
  • Pohjois-Karjala: Outokummun Rikkavesi
  • Pohjois-Pohjanmaa: Haapajärven Kuusaa-Jokela, Kuusamon Käylä
  • Pohjois-Savo: Leppävirran Soinilansalmi
  • Satakunta: Kankaanpään Venesjärvi, Säkylän Sydänmaa
  • Varsinais-Suomi: Naantalin Röölä, Salon Märynummi

Sami Tantarimäki

Älykkäässä kylässä liikennettä kehitetään monialaisesti

Enemmistölle maaseudun asukkaista oman auton käyttö on elinehto. Autoa ajetaan, jotta päästään töihin, kouluun, kauppoihin ja muiden palveluiden äärelle, harrastuksiin ja tuttavien luokse. Autoa tarvitaan siis perusarjen pyörittämiseen.

Asian toisena puolena viimeaikojen otsikoissa ovat olleet autoilu ja siinä käytettävät polttoaineet, tiestön kunto, autoilun vaikutukset ilmastonmuutokseen sekä liikenteen lakimuutokset heijastevaikutuksineen. Älykäs kylä reagoi tähän tilanteeseen tarkastelemalla asiaa monialaisesti.

Mitä tarkoittaa monialainen tarkastelu liikenteeseen liittyen?

Liikenne on muutoksessa monella tapaa. Tiiviisti luetellen seuraavasti:

  • suuret lainsäädäntömuutokset (erityisesti Liikennepalvelulain kaikki kolme osaa),
  • kasvava digitaalisten ohjelmistojen käyttö ja uudet palvelut,
  • muutokset liikenneviranomaisten tehtävissä ja työnjaossa,
  • ihmisten pikkuhiljaa muuttuvat asenteet ja toimintatavat sekä
  • uudet tekniikat ja polttoaineet autoissa.

Tämä kokonaisuus tarkoittaa, että liikenteen muutos heijastuu nyt sellaistenkin tahojen arkeen ja suunnittelupöydille, jotka eivät miellä olevansa millään tavalla liikennealan toimijoita. Tällaisia tahoja ovat ne, joiden toiminta on riippuvaista sujuvista liikkumisesta ja kuljetuksista. Niitä ovat esimerkiksi terveyskeskukset ja koulut, hoivapalveluyritykset, matkailukohteet, kotiinsa palveluita tarvitsevat, keskuskeittiöt, tuotteitaan markkinoille toimittavat yritykset sekä raaka-aineita (yritys)toimintaansa tarvitsevat tahot.

Maaseudun liikenteessä konkretisoituukin nyt sääntö, että pienistä puroista kasvaa iso virta. Kun alueen liikkumista lähdetään kehittämään, on se syytä tehdä monen eri toimijan yhteistyönä, monialaisesti. Yksistään on vaikea kuljetuksia kehittää, yhdistellä.

Silloin palapeli muuttuu yhä isommaksi ja monimutkaisemmaksi. Samalla todennäköisestä myös epämiellyttäväksi koota, koska liikkuvia osia on paljon.

Jos mitään ei tehdä, niin mitä sitten?

Vastaus on yksinkertainen: palveluiden saatavuus ja saavutettavuus heikkenevät. Arki maaseudulla todennäköisesti tulee kalliimmaksi. Tämä heijastuu ikävästi asukasmäärään ja yrityksiin. Emme kai sitä halua? Tämän estämiseksi tarjoan tässä monimutkaiselta tuntuvaa kehittämistyötä.

Älykäs kylä -työryhmän puheenjohtaja kirjoitti sivustomme kesäkuun blogissa osuvasti:

Älykäs kylä on maaseutuyhteisö, joka ei tyydy katsomaan sivusta kun aika ja maailma ajavat ohi. Tästä on hyvä lähteä liikkeelle.”

Maailma ei suinkaan ole ajanut ohi maaseudun liikenneasioista. Joten ei muuta kuin liikkeelle niiden kehittämistyössä! Tässä on win-win -yhteistyön paikka liikennealan ammattilaisten ja maaseudun palveluiden kehittäjien välille. Suomessa liikenteeseen liittyvää kehitystyötä tehdään ja on tehty muun muassa eri hankkeissa. Niistä saa kokemustietoa, ideoita ja vertaistukea. Tyhjästä ei siis tarvitse nyhjätä.

Heli Siirilä

Projektipäällikkö Maaseudun kuljetusten ja liikkumisen digiboksi -hanke
Vaasan yliopisto Levón-instituutti