Kirjoittajalta Admin

Medianäkyvyyttä ja menestyksen aihioita

Älykkäässä kylässä voi asua menestystarinan aihio. Nähdäänkö nämä paikallisen monimuotoisuuden piilevät mahdollisuudet ja omaehtoisten kehityspolkujen kulkijat? Pohdinnan taustalla on kolme herätettä, jotka koitan sujuvasti sovittaa samaan tarinaan.

Jutun alku ja juuri on siinä, että älykäs -etuliitteellä on imago- ja vetovoima-arvoa. Se herättää mielenkiintoa ja sillä voidaan herättää mielenkiintoa. Siksi halusin vilkaista, että minkälaista medianäkyvyyttä Suomen älykkäin kylä -kilpailun kylät ovat nauttineet sitten osallistujien julkistuksen – eli päivästä, jolloin ”33 kylää haluaa Suomen älykkäimmäksi”.  

Toinen asiayhteys löytyi siitä mitä aluetieteen emeritusprofessori Hannu Katajamäki lukijakirjoituksessaan (MT 2.8.2019) totesi: ”Suuruuden logiikkaan perustuva alue­kehittäminen kykenee siivilöimään vain murto-osan tulevien menestys­tarinoidemme aihioista”. Älykkäässä kylässä voi hyvinkin asua se aihio.

Kolmas ajatuksenjuoksu lähti laukalle kunta- ja aluejohtamisen yliopistonlehtori Anni Jäntin (TAU) kirjoituksesta (HS 5.8.2019), jossa hän peräänkuulutti kuntien keskinäisen erilaisuuden arvostamista yhteen muottiin ahtamisen sijaan. Palaan tähänkin vielä.

Lakeudella paras näkyvyys

Tein keskikesällä uutisseurannan googlaamalla ensin ”Suomen älykkäin kylä” ja perään kilpailukylä kerrallaan (”kylän nimi älykäs kylä”). Uutisointi koski perinteistä mediaa tai uutismediaa eli paikallislehtiä, maakuntalehtiä ja valtakunnan mediaa.

Jo tämä haku kertoi sen, että kilpailu-uutinen meni hyvin läpi syksyllä 2018. Sittemmin uutisrintamalla on ollut hiljaisempaa. Alkuhuumassa näkyvyyttä saivat kaikki kylät ”kotikuntineen” ja ”kotimaakuntineen”. Jutut olivat pitkälti saman sisältöisiä esittelyjä kilpailusta ja kylistä kilpailu tai kylät edellä. Yhdessä uutisessa kilpailukylä itse nosti älykäs kylä -kortin esille, tosin puolustaessaan kyläkouluaan.

Uutissaldon perusteella paras medianäkyvyys älykkäillä kylillä oli Etelä-Pohjanmaalla ja Keski-Suomessa. Molemmista lähes kaikki kylät mainittiin, tai olivat esillä neljästi tai kolmesti. Kainuun ja Lapin kylät saivat kaksi mainintaa kukin, samoin Pirkanmaalla kilpailusta kerrottiin parhaimmillaan pariin otteeseen. Muissa maakunnissa kylät saivat mainintoja yhdestä kahteen tai ei lainkaan. Maakunnat kylineen ja kuntineen on listattu lopussa.

Paikallisen monimuotoisuuden perspektiiviharha

Kävin mielenkiinnosta läpi vielä kuntien kotisivut ja etsin ”Hae sivustolta”-komennolla kisakylistä infoa hakusanoilla ”Suomen älykkäin kylä” ja ”älyläs kylä”. Saalis oli laiha: ainoastaan yhden kaupungin sivuilla oli tapahtumailmoitus, joka kertoi, että kylällä järjestetään digineuvontapäivä osana Älykäs kylä -hanketta. Tästä havainnosta päästään aasinsiltaa pitkin Jäntin ja Katajamäen kirjoituksiin.  

”Näkymättömyys” kuntien kotisivuilla vahvistaa vaikutelmaa siitä, että kylien osallistuminen kilpailuun on ensisijassa omista lähtökohdista ponnistamista, omaehtoisten kehityspolkujen kulkemista ja paikallisesta monimuotoisuudesta kertomista – eli sitä, minkä laajempi tunnistaminen voisi tuottaa siivilään sattumia tai auttaa kuntia omien muottien muovaamisessa.

Paikallinen monimuotoisuus vaikuttaisi joka tapauksessa olevan kunnille tärkeä asia. Jäntin mukaan kunnat ovat osoittaneet tyytymättömyyttään hallinnonuudistuksiin, joiden on katsottu häivyttävän paikallisuuden merkitystä ja unohtavan kuntien keskinäisen erilaisuuden tarpeineen ja olosuhteineen. Nyt tunnistamatta kuitenkin näyttää jäävän se, että kunta-valtio -suhde ja kylä-kunta -suhde viestivät samaa viestiä eri mittakaavassa. Voi käydä niin, että samaan kuntamuottiin ahtaudutaankin ihan itse.

Rinta rottingille

Vaikka uutisrintamalla on ollut hiljaisempaa älykkäiden kylien tiimoilta, on kilpailusta, kylistä ja älykäs kylä -konseptista kirjoitettu paljon some-kanavilla, blogeissa, tiedotteissa, kotisivuilla ynnä muilla kanavilla – toki pääasiassa asianosaisten tai muuten teeman puolesta puhuvien omilla sellaisilla. Olennaisinta kuitenkin on, että näytään ja kuulutaan. Siitä se tietoisuus lisääntyy, paikallinen monimuotoisuus vahvistuu, perspektiiviharhat hälvenevät ja mittakaavat asettuvat.

Älykkäin kylä -kilpailun ja teeman osalta jutun juurta tulee vielä riittämään. Kilpailu jatkuu kesään 2020, kylien sparraus on vaiheessaan ja menestystarinavakkojen kannet ovat vasta raollaan.

Ja ne kilpailuun alun perin lähteneet kyläthän olivat:

  • Etelä-Pohjanmaa: Alajärven Luoma-aho, Lappajärven Karvala, Kauhavan Ruotsala ja Alakylä
  • Etelä-Savo: Kangasniemen Hokka, Joroisten Kerisalo
  • Kainuu: Kajaanin Nakertaja-Hetteenmäki ja Vuolijoki, Sotkamon Pohjavaaran seudun kylät
  • Kanta-Häme: Janakkalan Vähikkälä, Tammelan kylät
  • Keski-Suomi: Keuruun Pihlajavesi, Äänekosken Mämmenkylä ja Syvälahti, Jyväskylän Pohjoisen Korpilahden kylät
  • Lappi: Rovaniemen Rautiosaari ja Lehtojärvi, Pelkosenniemen Pyhän kylä, Tervolan Paakkola
  • Pirkanmaa: Ruoveden Murole, Oriveden Talviainen, Virtain Killinkoski, Pälkäneen Luopioinen, Lempäälän Kuivaspää ja Kangasalan Raudanmaa
  • Pohjois-Karjala: Outokummun Rikkavesi
  • Pohjois-Pohjanmaa: Haapajärven Kuusaa-Jokela, Kuusamon Käylä
  • Pohjois-Savo: Leppävirran Soinilansalmi
  • Satakunta: Kankaanpään Venesjärvi, Säkylän Sydänmaa
  • Varsinais-Suomi: Naantalin Röölä, Salon Märynummi

Sami Tantarimäki

Älykkäässä kylässä liikennettä kehitetään monialaisesti

Enemmistölle maaseudun asukkaista oman auton käyttö on elinehto. Autoa ajetaan, jotta päästään töihin, kouluun, kauppoihin ja muiden palveluiden äärelle, harrastuksiin ja tuttavien luokse. Autoa tarvitaan siis perusarjen pyörittämiseen.

Asian toisena puolena viimeaikojen otsikoissa ovat olleet autoilu ja siinä käytettävät polttoaineet, tiestön kunto, autoilun vaikutukset ilmastonmuutokseen sekä liikenteen lakimuutokset heijastevaikutuksineen. Älykäs kylä reagoi tähän tilanteeseen tarkastelemalla asiaa monialaisesti.

Mitä tarkoittaa monialainen tarkastelu liikenteeseen liittyen?

Liikenne on muutoksessa monella tapaa. Tiiviisti luetellen seuraavasti:

  • suuret lainsäädäntömuutokset (erityisesti Liikennepalvelulain kaikki kolme osaa),
  • kasvava digitaalisten ohjelmistojen käyttö ja uudet palvelut,
  • muutokset liikenneviranomaisten tehtävissä ja työnjaossa,
  • ihmisten pikkuhiljaa muuttuvat asenteet ja toimintatavat sekä
  • uudet tekniikat ja polttoaineet autoissa.

Tämä kokonaisuus tarkoittaa, että liikenteen muutos heijastuu nyt sellaistenkin tahojen arkeen ja suunnittelupöydille, jotka eivät miellä olevansa millään tavalla liikennealan toimijoita. Tällaisia tahoja ovat ne, joiden toiminta on riippuvaista sujuvista liikkumisesta ja kuljetuksista. Niitä ovat esimerkiksi terveyskeskukset ja koulut, hoivapalveluyritykset, matkailukohteet, kotiinsa palveluita tarvitsevat, keskuskeittiöt, tuotteitaan markkinoille toimittavat yritykset sekä raaka-aineita (yritys)toimintaansa tarvitsevat tahot.

Maaseudun liikenteessä konkretisoituukin nyt sääntö, että pienistä puroista kasvaa iso virta. Kun alueen liikkumista lähdetään kehittämään, on se syytä tehdä monen eri toimijan yhteistyönä, monialaisesti. Yksistään on vaikea kuljetuksia kehittää, yhdistellä.

Silloin palapeli muuttuu yhä isommaksi ja monimutkaisemmaksi. Samalla todennäköisestä myös epämiellyttäväksi koota, koska liikkuvia osia on paljon.

Jos mitään ei tehdä, niin mitä sitten?

Vastaus on yksinkertainen: palveluiden saatavuus ja saavutettavuus heikkenevät. Arki maaseudulla todennäköisesti tulee kalliimmaksi. Tämä heijastuu ikävästi asukasmäärään ja yrityksiin. Emme kai sitä halua? Tämän estämiseksi tarjoan tässä monimutkaiselta tuntuvaa kehittämistyötä.

Älykäs kylä -työryhmän puheenjohtaja kirjoitti sivustomme kesäkuun blogissa osuvasti:

Älykäs kylä on maaseutuyhteisö, joka ei tyydy katsomaan sivusta kun aika ja maailma ajavat ohi. Tästä on hyvä lähteä liikkeelle.”

Maailma ei suinkaan ole ajanut ohi maaseudun liikenneasioista. Joten ei muuta kuin liikkeelle niiden kehittämistyössä! Tässä on win-win -yhteistyön paikka liikennealan ammattilaisten ja maaseudun palveluiden kehittäjien välille. Suomessa liikenteeseen liittyvää kehitystyötä tehdään ja on tehty muun muassa eri hankkeissa. Niistä saa kokemustietoa, ideoita ja vertaistukea. Tyhjästä ei siis tarvitse nyhjätä.

Heli Siirilä

Projektipäällikkö Maaseudun kuljetusten ja liikkumisen digiboksi -hanke
Vaasan yliopisto Levón-instituutti