Älykkäät kylät saivat työryhmän asialleen

Suomessa on otettu vahva ote Euroopan komission Smart Village -aloitteen jalkauttamiseksi: ensin polkaistiin pystyyn Suomen älykkäin kylä -kilpailu (2018-2020) ja vuoden alusta aloitti Maaseutuverkoston alla myös Älykkäät kylät -työryhmä (2019-2020) digiyhteiskunta-arjen asialla.

Älykkyys ja digitaalisuus ovat päivän ja huomisen sanoja. Suorastaan trendikkäitä, mutta siitä mainioita, että ne tarjoavat yhteisen kielen ja toimintakulttuurin paikasta riippumattomaan, eri aluetasot läpileikkaavaan kehittämiseen; kehittämiseen, joka yhdistää ihmisiä, asukkaita, toimijoita, tekijöitä, tarpeita ja ratkaisuja.

Työntö- ja vetotekijöitä

Digitalisaatio muuttaa tapojamme elää ja tehdä työtä, käyttää palveluja sekä osallistua ja vaikuttaa. Se tasoittaa alueellisia eroja ja ravistelee organisaatioita, yhteisöjä, alueita ja yhteiskuntaa niiden kaikilla tasoilla. Toisaalta älykkäiden ratkaisujen löytämiseen maaseudulla ajaa niin väestökehitys, palveluiden säilyminen, energia- ja logistiikkaratkaisut, infrakysymykset kuin kytkeytyminen digitaaliseen muutokseen.

Samaan aikaan kuntien rooli itsenäisinä palveluntuottajina ohenee ja erilaisten palveluntuotanto- ja kehittämisverkostojen merkitys kasvaa. Eletään ratkaisevia hetkiä opetella ajan toimintakulttuuri, jotta digitalisaatiosta saadaan hyvä renki kylään.

Piristävä päivitys profiilikuvaan

Työryhmän tavoitteena on kannustaa kyliä hyödyntämään digitalisaation mahdollisuuksia elinvoimaisuuden edistämiseksi. Isommassa kuvassa kyse on kylistä kaupunkeihin ulottuvan älykkään alueen kehittämisestä. Euroopan komission aloitteen mukaisesti keskiössä ovat ihmiset, mutta tarpeidensa ohella myös siten, että heidät ja meidät saadaan kehityksen kyytiin.

Kylistä osa on jo hyvässä vauhdissa ja vahvassa etunojassa, kun taas joillekin ”älykäs kylä” voi olla juuri se kaivattu kannustin uuteen nousuun.

Hyvä kiertämään

Työryhmä herättelee toimintakulttuurin muutokseen, mutta se myös kerää ja jakaa tietoa nokkelista ratkaisuista sekä toimii itse kokeilujen käynnistäjänä. Olennainen osa toimintaa on myös strategisen, ohjelmallisen, poliittisen ja/tai rahoituksellisen tuen valmistelu ja varmistelu. Kansainvälistä keskustelua unohtamatta.

Toimintamalli on siis verkostomainen ja toimintatapa joustava. Tavoitteita toteutetaan osallistuen, jalkautuen, yhteistyöllä, keskustellen, kuunnellen, viestien, seminaarein, webinaarein sekä Älykkäin kylä -kilpailua tukien ja siitä ammentaen.

Me olemme se

Älykkäät kylät -työryhmän ytimen muodostavat Sami Tantarimäki (pj, Turun yliopiston Brahea-keskus), Salla Pätilä (/Juha-Matti Markkola, siht., Maaseutuverkosto), Heli Siirilä (Levón-instituutti, Vaasan yliopisto), Minna Jaakkola (Netplaza Oy), Suvi Pesonen (Suomen Lähikoulut ry), 
Sampo Juhajoki (Suomen 4H), Timo Vattulainen (Kolin koulu, Lieksan kaupunki) ja Veli-Matti Karppinen (Kainuun nuotta ry). Asiantuntemusta, näkemystä ja kokemusta löytyy niin eri puolilta Suomea teeman sisältöön ja maaseudun kehittämiseen liittyen. Nykäiskää hihasta ja tulkaa juttusille!

 Teksti: Sami TantarimäkiÄlykkäät kylät –työryhmän koordinaattori (samtantata@utu.fi)

Etäopetus noussut arvoon arvaamattomaan – laadukkaat verkkoyhteydet tärkeitä

Julkaistu mielipidekirjoituksena Karjalaisessa 5.5.2020

Suomalaisen peruskoulun siirtyminen etäopetukseen tapahtui parissa päivässä. Tässä kohden voidaan puhua jonkinlaisesta ihmeestä. Edellytyksen tälle siirtymälle mahdollisti suomalaisen opetushenkilökunnan korkea koulutustaso, kyky ja halu oppia nopeasti uutta ja korkea ammattietiikka. Todellisuudessa hyvin harva opettaja olisi ikinä voinut kuvitella, että opettaisi oppilaitaan jonain päivänä etänä.

Omalla kohdallani etäopetus ja verkko-oppiminen ovat olleet vaihtoehtona jo 1990- luvun lopulta. Lieksan kaupunki on ollut näissä asioissa hyvin ennakkoluuloton jo tuosta ajasta alkaen. Tästä osoituksena oli Kolin koululle saadut ensimmäiset videoneuvottelulaitteet ja pari tietokonetta. Nämä välineet otettiin heti innolla opetuskäyttöön. Tuona aikana tosi innostuneita oli hyvin vähän, ehkäpä heitä pidettiin pikkuisen haihattelijoina. Alkuun osaltani tärkeä yhteistyökumppani oli tuolloin eräs Joensuun norssin lehtori ja jatkossa Lieksan koulutoimen tvt-koordinaattori ja etäopetuksesta kiinnostunut kielten opettaja. Alusta alkaen oli tarkoitus löytää pedagogisia ja käytännön opetusjärjestelyihin sopivia perusteita etä- ja verkko-oppimiselle. Voisi hyvinkin sanoa, että jokaisen uuden asian on paikkansa ansaittava ja valitettavasti suomalainen opetuskeskustelu etsii lähinnä perusteita sille, miksi jotakin ei voi toteuttaa.

Kuluneet vuosikymmenet ovat osoittaneet, että interaktiivisen teknologian perusteltu käyttö mahdollistaa ja monipuolistaa oppimista tasapuolisesti koko valtakunnassa. Lisäksi jotkut oppijat kokevat nämä digitaaliset oppimisympäristöt enemmän omikseen unohtamatta erityisoppilaitakaan. Oleellista on oppimisen tarkastelu laajalla perspektiivillä niin välineiden kuin ympäristöjenkin suhteen. Läppäri on hyödyllinen peruskoululaiselle, mutta onko siinä kaikki tarvittava? Mielestäni ”ruutusidonnaisuus” ei ole pelkästään hyväksi vaan käytetään nykypäivän mahdollisuuksien kirjoa vanhaakaan unohtamatta. Opettajien ei kannata huolestua siitä etteikö opettajia tarvita myös jatkossakin. Lähiopetusta tarvitaan edelleenkin mitä pienempiä oppilaat ovat. Toisaalta uskon vahvasti, että laadukkaampien sähköisten oppimisympäristöjen kehittely lähtee tästä käyntiin.

Valtakunnallisen älykkäät-kylät työryhmän jäsenenä olen saanut huomata, että kuntien satsaukset laadukkaiden verkkoyhteyksien rakentamisessa vaihtelevat runsaasti. Valokuidun rakentaneet kunnat ovat tässä tilanteessa monella tapaa etulyöntiasemassa. Varsin monet ihmiset ovat tässä ”pakkorakosessa” huomanneet etätyön mahdollistavan elämisen ja olemisen myös muualla kuin ruuhka-Suomessa. Viime aikoina puheena ollut monipaikkaisuus taisi saada paremman puolestapuhujan kuin kukaan saattoi arvata.

Toukokuun puolivälissä palataan lähiopetuksen pariin. Uskon vahvasti niin, että vaikka joku asia olisi jäänyt oppimatta, niin oppilaat kuin koulun opetushenkilökunta ottivat pitkän askeleen tulevaisuuteen ja sinnehän koulun pitäisi kurkottaa.

Timo Vattulainen

aluerehtori, älykkäät-kylät työryhmän jäsen

Älykästä kylää tukevat kriisissä tehdyt infrainvestoinnit, kokeiluhalu ja ennakointitahto

MMM:n Maaseutuverkoston asettaman Älykäs kylä -teemaryhmän Valokuituinnovaatiopäivää pidettiin Kuopiossa sangen ajankohtaisena aikana, torstaina 12.3. Samalla kun hoidin seminaarin sometusta, en voinut ummistaa silmiäni eskaloituvalta koronauutisoinnilta: edellisenä päivänä korona oli julistettu pandemiaksi ja torstaina Ulkoministeriö antoi ennenkuulumattoman suosituksen, ettei suomalaisilla ole syytä matkustaa mihinkään. Hallitus puolestaan perui yli 500 hengen tilaisuudet. Hetkessä maailma muuttui.

Valokuidun innovaatiopäivä ei olisi voinut sattua ajankohtaisempaan hetkeen: jo siksikin, että jos sitä olisi suunniteltu pidettäväksi seuraavana päivänä, useasta maakunnasta ihmisiä koonnut tapahtuma olisi suurella todennäköisyydellä peruttu. Yhdessä päivässä ihmiset alkoivat perua osallistumisiaan, kiireisiksi itseään kutsuneiden ihmisten kalenterit tyhjentyivät.

Korona-aika testaa Suomen tietoliikenneinfran kyvykkyyden

MMM:n ylitarkastaja Marianne Selkäinaho oli seminaarissa kaukaa viisas. Omassa puheenvuorossaan hän otti kantaa siihen, että korona-aika asettaa testiin sen, mikä on suomalaisten tietoliikenneyhteyksien riittävyys, kun kaikkialta tulee yhtäaikaista ohjeistusta siirtyä etäosallistumiseen. Maa, joka ei ole ollut erityisen systemaattinen tai pitkäjänteinen nopeiden valokuituverkkojen rakentamisessa, saattaa kohdata haasteita: toisissa kunnissa kiinteitä yhteyksiä löytyy hyvin, toiset joutuvat tyytymään jaettuun yhteyteen muiden käyttäjien kanssa langattomia verkkoja käyttäen.

Jo loppuviikosta näimme Selkäinahon kommentin painoarvon: Valtori ilmoitti, että suojattu VPN-yhteys ruuhkautui pahoin etätyösuosituksen astuessa voimaan valtion työntekijöiden osalta. Valtori kampanjoikin jo somessa, jotta työntekijät säästäisivät yhteyttä ja kaistaa myös kaverille – ja nyt ollaan vasta kriisin alkumetreillä. Mitä tämä kertoo Suomen tietoliikenneinfran riittävyydestä, josta useat asiantuntijat ja yrityksetkin ovat pitäneet melua jo pitkään?

Edelläkävijät tarjoavat etäopetusta omaehtoisesti

Älykäs kylä -teemaryhmämme on pitänyt erityisesti ääntä maaseudun tietoliikenneyhteyksien lisäksi Suomen valmiuksista lisätä etäopetusvalmiuksia siten, että esimerkiksi maaseudun oppilaat saisivat tasa-arvoisempia mahdollisuuksia valita valinnaisaineiden kirjosta ja oppia mahdollisimman lähellä kotiaan. Yhtenä edelläkävijänä ryhmässä on nostettu esiin Lieksan Kolin koulu, jossa etäjärjestelyin on järjestetty useiden oppiaineiden opetus jo lähes 20 vuotta kotitaloudesta saksan kieleen.

Tällä hetkellä 27 Euroopan maata on sulkenut kaikki koulut koronapandemian vuoksi, 5 maata on sulkenut koulut osittain. Suomi on niiden kahdeksan viimeisen maan joukossa, jotka eivät ole tehneet asiasta poliittista päätöstä. Samalla tavalla kuin vastuu riittävään tietoliikenneinfraan varautumisessa on valunut valtion tiukasta ohjauksesta kuntien oman ymmärryksen varaan, myös tänään sunnuntaina 15.3. näyttää vielä sille, että valtiota nopeammin toimivat edelläkävijäkunnat.

Ensimmäisenä etäopetukseen siirtymisestä myös peruskouluissa kertoi Tampereen kunta: ”Tampereen kaupungin kasvatus- ja opetusjohtaja Kristiina Järvelä kertoo, että ratkaisulla ostetaan aikaa ja pyritään turvaamaan mahdollisimman pitkään se, ettei jouduta totaalisiin sulkuihin. Mitään perusopetuksen koulua ei nyt laiteta kiinni.

– 7–9-luokkalaiset ovat etäopetusvalmiuksiltaan tähän hetkeen kaikkein valmiimpia, ja tällä ratkaisulla pyritään turvaamaan ennen kaikkea pienimpien oppilaiden koulunkäynti ja keskeytymätön hoidon ja opetuksen saanti, Järvelä sanoo.

Järvelä painottaa, että myös 7–9-luokkalaiset saavat mennä kouluun, ja opettajat ovat koululla. Myös ruokaa on tarjolla kouluilla. Kouluilta saa tarvittaessa lainaan etäopetukseen tarvittavat laitteet ja tukea etätehtävien tekemiseen.

Kaupungin etäopetusjärjestelmiä pystytään nyt samalla koeponnistamaan, kun etäopetusta tarjotaan osalle oppilaista.

– Seuraavien kahden viikon jälkeen, mikäli tilanne on se, että koulut vielä ovat auki, niin ehkä mahdollisesti laajennetaan tai voidaan vaihtaa oppilaita, joille tarjotaan etäopetusta. 5–6-luokkalaiset ovat varmaan sellaisia, ettei tule esimerkiksi hoitohenkilöstölle haastetta, Järvelä sanoo.”

Tampereen ratkaisu ulottaa etäopetus peruskoulun puolelle on Suomen ensimmäinen. Viestinnällisestä näkökulmasta Tampere ehti ensimmäisenä ”älykkäänä kylänä” kertomaan kuntalaisilleen, että poikkeusaikanakin haluamme etsiä uusia ratkaisuja varmistaaksemme kaiken ikäisten kuntalaisten hyvinvoinnin. Onko yhdelläkään kunnalla varaa viestiä toisin?

 Merkittävää ilmoituksessa on se, että etäopetukseen siirrytään, vaikka tiedetäänkin sen olevan koeponnistusvaiheessa, jotta oman yhteisön jäseniä voitaisiin suojata parhaalla mahdollisella tavalla. Tampereen motiivina on ennaltaehkäisy, ei kouluissa jo riehuvaan virukseen reagointi. Tekisikin mieli kysyä, pelätäänkö toisissa kunnissa enemmän etäopetuksen kokeilua kuin mahdollisia koronan leviämisen seurauksia, vai eikö etäopetuksen aikakauteen todella ole kunnissa lainkaan varauduttu?

Älykäs kylä ennakoi tapahtumia verkostossaan

Maailmasta on puhuttu pitkään ”kylänä”: kriisin kynnyksellä tietoa muiden maiden toimintatavoista ja panepidemian etenemisestä on helpompi saada internetin välityksellä kuin koskaan. Tieto on reaaliaikaista ja runsasta. Hämmästyttävää onkin, että montaa Suomessa käytävää keskustelua seuratessa näyttää sille kuin Suomi pyrkisi ratkomaan muusta Euroopasta erillisin ja eroavin toimin yhteistä ongelmaa: tieto eikä viruskaan kuitenkaan kumarra valtion rajoja.

Globaali talous perustuu verkostoihin, joita pitkin eri asiat, kuten pääomat, tavarat, matkailijat tai informaatio virtaavat paikasta toiseen. Yksi verkostoajattelun kehittelijöistä on Espanjan yliopistoministerinä nykyään toimiva sosiologi Manuel Castells.

Castellsin mukaan uusi maailma sykkii informaatioverkostoissa, jotka pyyhkivät pois maantieteelliset rajat ja tekevät vanhoista toimijoista, kuten kansallisvaltioista vähitellen merkityksettömiä.”, näin kirjoittaa Saska Saarikoski esseessään 15.3.

Vaikka globaalin talouden verkostojen ymmärtäminen olisikin liian monimutkaista ja kompleksista ymmärrettäväksi, Saarikosken ydinviesti on yksinkertaisempi: samat verkostot, jotka levittävät hyviä asioita, levittävät myös huonoja asioita.

Jo nyt on turvallista sanoa, että älykäs kylä selviää muita kyliä paremmin käsillä olevasta kriisistä investoinnillaan kriisitilanteet kestävään verkkoon, uskalluksellaan kokeilla uusia toimintatapoja ja ennakoidessaan omista verkostoistaan rantautuvia ilmiöitä ja oireita seuraamalla aktiivisesti tapahtumia myös oman kylän rajojen ulkopuolella.

Minna Jaakkola
Kirjoittaja on Älykäs kylä -teemaryhmän laajakaistan ja digitalisaation asiantuntijajäsen.

Mikä ihmeen älykäs kylä?

Lokaali 2019 -tapahtumaan avasin asiaa ensi kerran. Sen jälkeen juttu on kulkenut maakunnissa ja nyt viimeisin päivitys myös tänne. Siispä…

Onko kyse uudesta kielestä, uudesta todellisuudesta vai uudesta tavasta tarkastella kylää? Tarkoittaako se uutta maaseutua, muuntuvaa maaseutua vai jotakin maaseudun pelastamiseksi? Älykkyys tarkoittaa kaikkea sitä, mikä auttaa kylää hyppäämään digiyhteiskunnan kyytiin, pysymään kyydissä tai olemaan kuskin paikalla.

Älykäs kylä, Smart Village, on Euroopan komission aloite (2017), joka jatkaa osaltaan komission aiempaa älykkään erikoistumisen konseptin toteuttamista.

Älykäs kylä käsitteenä on jatkumoa keskustelulle, jota älykkään kaupungin (Smart City) osalta jo käydään. Keskusteluun, jossa innovatiiviset ratkaisut ja digitaalisuus ovat arkipäivää. Keskustelua, johon ajaa ilmastonmuutoksen, energiaratkaisujen, bio- ja kiertotalouden sekä ekoturismin tapaisiin megatrendeihin reagoiminen. ”Älykkyys” tarjoaa yhteisen kielen paikasta riippumattomaan, eri aluetasot ja osapuolet kokoavaan kehittämiseen.

Älykäs kylä ajatuksena voi olla juuri se kaivattu kannustin ja tavoite, jolla kylä saadaan uuteen nousuun. Se voi olla imagotekijä, joka tarjoaa mahdollisuuden päivittää maaseutua sille tasolle, missä asukkaat sen haluaisivat olevan. Ja millaiseksi se yhdessä halutaan tehdä.

Älykäs kylä on yhteisö, joka on aloitteellinen sekä ratkaistakseen kehityksen mukanaan tuomia haasteita että tarttuakseen uusiin mahdollisuuksiin ja kehityksen edellytyksiin. Se on yhteisö, joka hakee paikkaperustaisia kehittämisratkaisuja 2000-luvun menetelmin ja näkökulmin: omien vahvuuksien pohjalta, digitalisaation, innovaatioiden, kumppanuuksien ja tiedon tarjoamin työkaluin.

Älykäs kylä on tahtotila, jossa ei tyydytä katsomaan sivusta kun aika ja maailma ajavat ohi. Tiedetään mitä tahdotaan, mutta älykäs yhteisö on myös kriittinen, ottaa opikseen, kasvaa ja kehittyy. Sillä on kyky määritellä itsensä uudelleen ja uudelleen.

Älykäs kylä on konsepti, joka katsoo pidemmälle tulevaisuuteen, on kehittyvä prosessi (ei vain yksittäinen ratkaisu), ja joka vaikuttaa yhtä kylää laajemmin. Älykäs kylä on paikallistason kehityksen veturi ja kekseliäisyyden ankkuripaikka, johon panostamalla vaikutetaan ympäröivään maaseutuun. Älykkäät kylät ovat sekä perusta, jolle älykkään maaseudun kehittäminen pohjaa, että osa kokonaisuutta, josta älykästä alue muodostuu.

Älykäs kylä on ennakoiva myös siten, että se näkee itse itsensä osana kylien ja keskusten verkostoa, ymmärtää yhteistyön ja kumppanuuksien arvon ja tarjoaa innovatiivisuuttaan ympäröivän yhteisön elinvoimaisuuden edistämiseen.

Älykkäiden kylien kautta älykkään maaseudun kehittäminen saa paitsi alustansa, myös hyväksi havaittuja käytäntöjä, kehittämisen kohteita ja konkreettisia tavoitteita.

Älykäs kylä -keskustelua tarvitaan, jotta kokonaiskuva hahmottuu, ja jotta ymmärretään miten konsepti saadaan parhaiten palvelemaan oman alueen tarpeita omien vahvuuksien pohjalta.

Tule rakentamaan valokuidun uutta tulevaisuutta Kuopioon 12.3.!

Mitä voisimme oppia Pohjois-Pohjaanmaan valokuituhankkeiden menestyksestä?

Kuinka valokuitu voi olla merkittävä tekijä kuntien Sote-palveluiden ekosysteemimallin tukena ja kustannussäästönä?

Nyt se on tutkittu – toimivimmat mallit valokuituhankkeisiin!

Kuinka valokuituyhtiö selättää yrityssaneerauksen ja käynnistää kehittämisen?

Lue lisää ohjelmasta, puhujista ja päivän tuloksista:
http://www.asuntamo.fi/valokuitu2020/

Ilmoittaudu mukaan maksuttomaan tapahtumaan:
https://e.eventos.fi/forms/maaseutu/42749695-465b-11ea-a21a-ee6a04371b85

Ajatuksia etätyön edellytyksistä

Yhä useampi kunta ja kylä pitää etätyötä yhtenä keinona saada alueelleen uusia asukkaita ja uutta vireyttä. Mitä käytännössä edellyttää, että etätyö sekä sen mahdollistama muutto alueelle toteutuvat ja jäävät jopa pysyväksi ratkaisuksi? Tässä on yhden etätyöntekijän pohdintaa aiheesta.

Etätyö

Etätyön tekemisen tapoja on monenlaisia. Sitä voi tehdä silloin tällöin tai säännöllisesti, lyhyinä spurtteina tai pidempinä kausina, osa jopa kokoaikaisesti. Parhaillaan teen töitä Vaasan yliopiston työntekijänä lähes kokoaikaisesti etänä. Käyn Vaasan kampuksella 1–2 kertaa kuussa, yhteensä 3–6 päivää kuukaudessa.

Sujuva etätyö on minulla edellyttänyt mm. seuraavaa

  • Aluksi maksuttoman etätyötilan, jossa työpöytä ja työtuoli. Siinä tilassa sai kokeilla, lähteekö etätyöarki käyntiin.
  • Printtaus- ja skannausmahdollisuudet. Aina silloin tällöin täytyy esimerkiksi allekirjoittaa paperi ja lähettää se skannattuna eteenpäin.
  • Nettiyhteys. Minä olen pärjännyt omalla mokkulallani. Kaikille tokikaan mokkulan kapasiteetti ei riitä, mutta minulle se on ollut riittävä.
  • Keittiötilat. Jotta saa jääkaappiin lounaan, lämmitettyä sen mikrossa, vedenkeittimellä teevedet ja kahvinkeittimellä kaffit.
  • Kun etätyö näytti sopivan minulle hyvin, halusin oman työhuoneen. Se sai jo olla maksullinen. Työntekoon ja omaan sujuvaan arkeen liittyy yllättävän paljon ”tavaraa”, jota käyttää säännöllisesti, mutta ei viitsisi koko ajan kantaa mukanaan. Niille tarvitsee siis oman paikan. Edes pienen. Tavaraa ovat mm. eväät ja vesipullot, oma kahvikuppi, kynät, tussit, sakset ja ynnä muut toimistovermeet. Myös tietokoneeseen, kännykkään ja kaikenmaailman nykyajan digilaitteisiin liittyy yllättävän paljon piuhaa, liitintä, laturia ja säilytysrasiaa. Ja koska olen hanketyöntekijä, on minulla myös ”hanketavaraa”. Säännöllisessä etätyössä tarvitsee siis melko äkkiä säilytyskaappia tai huonetta.
  • Yhteisö ympärille. Itselleni tämä on tärkeä asia, ehkei kaikille. Tuttujen kasvojen kanssa on mukava tauoilla irrottaa ajatukset hetkeksi omista työjutuista, kuulla muiden juttuja sekä taivastella Suomen säätä.
  • Kaiken pohjalla on paikasta riippumaton työ sekä hyvä, työntekijäänsä luottava työnantaja tai itsenäinen yrittäjyys.

Tiivistäen voisi vetää yhteen, että etätyötilan yhteydessä on tarpeen tietää minkälainen tila, minkälaiset nettiyhteydet, mihin hintaan, mille ajalle ja missä ympäristössä.

Se muu elämä ja arki

Kuten etätyön tekemisen tapoja on monia, on myös monia syitä etätyöntekoon ja mahdolliseen muuttoon. Syitä voivat olla esimerkiksi parisuhde, parisuhteen päättyminen, omaishoitajuus, kotiseuturakkaus, halu muuttaa maalle, halu päästä pois kaupungista tai uusi työpaikka. Muuttaja voi tulla yksin tai useamman ihmisen muuttotavaroiden kera.

Millaiseen ympäristöön henkilö muuttaa, jos hän muuttaa Sinun kylääsi tai kotikuntaasi?

  • Onko hänellä muuta tekemistä kuin tehdä pitkää päivää töitä, olla yksistään tai kumppanin kanssa kotona televisiota tuijotellen tai hoitaa lasta kotona ilman verkostoja? Vai kerrotaanko hänelle & otetaanko hänet lämmöllä vastaan esimerkiksi harrastusryhmiin?
  • Mistä uusi tulokas saa ymmärrettävää ja ajantasaista tietoa tarjolla olevista harrastuksista, palveluista, mahdollisuuksista? Näihin asioihin tuntuu liittyvän paljon hiljaista tietoa, kun ”kyllähän kaikki tietää, missä on paikka X sekä kuka on henkilö Y”. Imaistaanko uusi tyyppi toimintaan mukaan vai katsellaanko kummastellen?
  • Mistä saa tiedon vuokrattavista tai myynnissä olevista asunnoista tai taloista? Kai on muitakin informaatiolähteitä kuin puskaradio?
  • Mitkä tahot noteeraavat, jos ihminen vaihtaa kotikuntansa? Esim. lähettääkö kunta innostavaa tervehdyskirjettä ja kuponkeja palveluihin? Mikä olisi sopiva taho järjestämään uusien asukkaiden tapaamisen?

Etätyöhön ja muuttamiseen liittyy ns. teknisten asioiden lisäksi paljon tunnepuolen asioita. Väitän, että lopulta nuo jälkimmäiset asiat lopulta ratkaisevat, saako kylä ja kunta pysyvän asukkaan etätyöläisestä vaiko ei.

Heli Siirilä

Kirjoittaja on etätyöntekijä, maallemuuttaja, Maaseutuverkoston Älykkäät kylät -teemaryhmän jäsen. Sekä paljon muuta.

Kouluverkolle uusia uhkia kuntien taloudellisen kurimuksen myötä

Jo entuudestaan näivettymässä oleva kouluverkko on jälleen suurien muutosuhkien alla. Kuntien heikentyneeseen taloustilanteeseen etsitään pikaratkaisuja. Terveydenhuollon ja sitä lähellä olevien palvelujen nousevien kulujen edessä päättäjät ovat nostaneet jo kätensä pystyyn.

Viime vuosina ja vuosikymmeninä on vahvasti uskottu siihen, että kouluja lakkauttamalla ja oppilaita koulukyydeissä kohtuuttomasti istuttamalla säästetään ne tarvittavat rahat jotka kunnan rahakukkarosta puuttuvat. Tosiasia on kuitenkin se, että usea näistä kouluverkkonsa näivettäneistä kunnista ovat juuri tällä hetkellä suurissa taloudellisissa vaikeuksissa. Tässä tilanteessa on perusteltua kysyä lakkautusten kokonaisvaikutusta eli näivettyivätkö kuntien elinvoimaiset kylät osittain lakkautettujen koulujen myötä?

Olisi mielenkiintoista tietää löytyykö Suomesta yhtään kuntaa jossa kouluverkkoselvitysten yhteydessä olisi tehty kunnollista analyysia koulujen lakkautumisen kokonaisvaikutuksista sellaisten henkilöiden toimesta jotka ovat täysin riippumattomia selvityksen tilaajan suuntaan. Käytännössä kouluverkkoselvitys on synonyymi sanoille koulun lakkauttaminen. Mielestäni hyvässä selvityksessä otetaan huomioon opetuksen pedagogiset ratkaisut kuten etäopetus, verkkopohjainen opetus, opetushenkilöstön työn udelleenjärjestely, koulujen yhteistyö kuntarajoista riippumatta ja pyörillä liikkuvat opetuspalvelut. Uusissa kuntien strategioissa puhutaan varmasti elinvoimasta ja yrittäjyyden tukemisesta. Voisiko joku kunta profiloitua kuuluvasti ja näkyvästi koulutuskunnaksi?

Valtakunnallisesti suurista linjoista opetuksen vaikuttavuuden ja kattavuuden osalta vastaa OKM ja OPH asiantuntijavirastona on niitä edelleen toteuttamassa. Tämän hetken murrosvaihe saattaa aloittaa lähivuosien aikana sellaisen loppuharvennuksen jo muutenkin harvaksi käyneelle kouluverkolle. Kun ottaa huomioon kuntien vahvan itsemääräämisoikeuden talouden hoidossa niin ylilyöntejä koulujen lakkauttamisissa on odotettavissa. Toivoa sopii, että valtiovalta herää tähän asiaan. Mahdollisuudet ja tavat kyläkoulujen paremmalle säilyttämiselle ovat tahtotilasta kiinni.

Timo Vattulainen

Kolin seminaarissa peräänkuulutettiin monipaikkaisuutta, joustavuutta ja ennakkoluulottomuutta

Kolin syksyiset ruskan sävyttämät maisemat houkuttelivat luontokeskuksen auditorioon monipuolisen osallistujajoukon (1.10.2019). Suurin osa seminaarilaisista oli paikan päällä, mutta Kainuun Nuotan rakentaman nettiyhteyden päässäkin oli mukavasti porukkaa. Hieman vahvempaa edustusta olisi tietenkin odottanut erityisesti kylien suunnalta, koska ohjelma oli rakennettu juuri heitä palvelevaksi.

Tilaisuuden asiantuntevana avaajana toimi Lieksan kaupunginjohtaja Jarkko Määttänen. Avauspuheenvuorossaan hän korosti, että monipaikkaisuus ja digitalisaatio ja niihin liittyvät joustavat palvelut ja yritystoiminta on koko kunnan ja koko Itä-Suomen kannalta merkityksellinen asia. Lisäksi hän peräänkuulutti koko aluepolitiikan muutosta ja tässä asiassa viestiä pitää viedä valtiolle päin.

Aamupäivän ”digitalisaatiojakson” avasi Veli-Matti Karppinen luoden yleiskuvaa digitaalisen teknologian mahdollisuuksista niin nyt kuin tulevaisuudessakin. Kaikkien uusien asioiden käyttöönotossa ja kokeilemisessa tarvitaan ennakkoluulottomuutta ja tietenkin vahvaa työpanosta. Mallioppilaana Veli-Matin esitykselle ainakin kuituverkon rakentamisen suhteen oli seuraava esitys Ilomantsin kunnan osakeyhtiöpohjaisesta ratkaisusta, jota esitteli Ilomantsin entinen kunnanjohtaja Markku Lappalainen. Tämä vastaava asia oli toteutettu osuuskuntapohjaisesti Rääkkylän kylillä. Sekä Ilomantsin että Rääkkylän tapauksessa oli hyviä esimerkkejä siitä kuinka yritystoiminnan saanti kylille ilman hyviä yhteyksiä on lähestulkoon mahdotonta.

Monipaikkaisuuden teema oli jatkumoa Kajaanin seminaarille. Tästä asiasta saimmekin kuulla erinomaisen professori Hilkka Vihisen esityksen. Samalla viikolla esille tulleet Tilastokeskuksen karmaisevat ennusteet nousivat esille vähän eri valossa kun saimme tutustua todelliseen tilannekuvaan miten suomalaiset ovat sijoittuneita eri vuodenaikoihin. Tutkitun tiedon pitäisi vaan nousta kunnolla esille. Kaksoiskuntalaisuus taitaa olla vain asia, joka halutaan laittaa maton alle vaikkapa pääkaupunkiseudulla. Monipuolinen julkinen keskustelu olisi ainakin paikallaan ja ehkäpä sitä kautta voisi nousta esille ihan tuoreita näkökulmia.

Iltapäivän aluksi kuultiin mielenkiintoinen Juri Laurilan esitys Alykylä-formaatista. Tämä rakentamisen ja suunnittelun filosofia sisältää suuren joukon asioita joista juuri puhutaan. Mielenkiinnolla jäämme odottamaan toteutuksia.

Paikalliset kylät olivat myös hyvin esillä. Vuoden Pohjois-Karjalan kylä Rikkaveden kyläyhdistys todisti voimansa neuvokkuudellaan ilman kunnollista nettiyhteyttä. Mitäköhän sitten tapahtuukaan kun nämä asiat saadaan kuntoon? Hienot esitykset kuultiin myös entiseltä valtakunnalliselta vuoden kylältä Vuonislahdelta ja Kolin kotiseutuyhdistykseltä.

Timo Vattulainen

Digi, neuvonta, liikkuminen, opetus ja nuorten näkökulma

Kaikki olennaisia tulevaisuuden maaseudulle tähyiltäessä. Ne olivat myös teemoja tämän vuotisen Lokaalin työpajapäivässä, jossa jatkettiin Kajaanissa aloitettua keskustelua älykkään kylän konseptista. Ja mikäpä oli keskustellessa, kun paikan päällä oli toistasataa maaseudun aktiivia ja asiantuntijaa.  

Kauhavan elokuisessa perjantaissa asiaa tuntevien alustusten jatkoksi puristettiin työpajoissa napakoita näkemyksiä kunkin teeman olennaisimmista tavoitteista. Näistä sitten yhdessä äänestettiin ne kaikkein olennaisimmat. Tässä katsaus siihen, miltä tulostaululla näytti.

Digitaalisaation edistäminen maaseudulla

Toimivat verkot ovat maaseudun mahdollisuus. Ne antavat tasavertaiset mahdollisuudet tehdä työtä, opiskella, saada palveluja ja harrastaa. Kannatetuimpaan näkemykseen kiteytyy hyvin koko paletti: huoli, tarve, merkitys ja vaikutus. Sama verkko- ja kuituyhteyteen liittyvä tasa-arvokysymys oli keskiössä muissakin ehdotuksissa. Koulutus, lähituki ja helppokäyttöisyys nähtiin keskeisinä, kun mietitään digin/verkon mahdollistamia toimintoja.

Maaseudun liikenne- ja kuljetusratkaisut

Asenne ja lakimuutos. Kahteen sanaan tiivistyy paljon. Nyt erityisesti sillä ajatuksella, että olisi nykyistä mahdollisempaa kehittää ja käyttää yhteisiä kuljetuksia ja monipalveluautoja. Samoin suunnitella sovelluksia, joilla tilata kuskia, kuljetusta ja palvelua. Eri osapuolilta tarvitaan tahtoa ja valmiutta istua samaan pöytään purkamaan pullonkauloja palkitsevan paketoinnin tieltä. Jakamistalouteenkaan ei siirrytä itsestään. Eikä yhdessä yössä. Ollaan siis yhteisellä ja kokeilemista kaipaavalla asialla, mikä näkyy myös opetuksen nostoissa.

Kyläkoulun kekseliäät ratkaisut

Yhteistyöllä joustavuutta ja etäopetuksella rikkautta – yli kuntarajojen. Myös tämän tavoitteen viesti heijastaa sitä mitä maaseudun kehittämisessä ja aluekehittämisessä yleisemminkin perään kuulutetaan. Ja sitä mitä myös edellä kaivattiin. Etäopetusratkaisut olivat keskiössä monessa ehdotuksessa joko ylipäätään mahdollisina/mahdollisempina, toimivien/uusien digiratkaisujen löytämisenä tai sitten konkreettisempina askelmerkkeinä, kuten säännöllisinä etäopetuspäivinä kylien monipalvelukeskuksissa.

Mielenkiintoinen ehdotus kokeiltavaksi oli myös kiertokoulu 2.0. Kouvolassa maan ensimmäinen päiväkotibussi starttasi matkaan 2017, joten uraa on jo avattu ajatuksen jalostamiselle.

Nuorten tulevaisuus maaseudulla

Positiivinen muistijälki maaseudun mahdollisuuksista nuorille auttaa palaamista maaseudulle. Samoin kuin maaseudun positiivinen imago – miten se sitten tietoisten nuorten mielessä määrittyy ja mitä tarkoittaa.

Osa muistijäljen ja identiteetin rakentumista ovat yhteisöllisyys sekä vastuun antaminen ja kannustaminen (osallistumaan, yrittämään, hyödyntämään osaamistaan). Paikalliset koulutusmahdollisuudet ja työpaikat ovat puolestaan edellytys sille, että lähtemiseen on ylipäätän todellisia vaihtoehtoja.

Kolilla jatketaan juttua

Seuraavaksi tartumme teemaan Älykäs kylä -seminaarissa Kolilla 1.10.2019. Esillä on mm. onnistuneita verkkoratkaisuja, monipaikkaisuutta sekä älykkäitä kyliä uudelta ja vanhalta pohjalta ponnistaen. Tule mukaan tai ole kuulolla (ks. www.suomen.tv).

Tämän jutun osalta tarkemmin päivästä ja tuloksista: www.lokaali2019.net, www.suomen.tv.

Sami Tantarimäki

Medianäkyvyyttä ja menestyksen aihioita

Älykkäässä kylässä voi asua menestystarinan aihio. Nähdäänkö nämä paikallisen monimuotoisuuden piilevät mahdollisuudet ja omaehtoisten kehityspolkujen kulkijat? Pohdinnan taustalla on kolme herätettä, jotka koitan sujuvasti sovittaa samaan tarinaan.

Jutun alku ja juuri on siinä, että älykäs -etuliitteellä on imago- ja vetovoima-arvoa. Se herättää mielenkiintoa ja sillä voidaan herättää mielenkiintoa. Siksi halusin vilkaista, että minkälaista medianäkyvyyttä Suomen älykkäin kylä -kilpailun kylät ovat nauttineet sitten osallistujien julkistuksen – eli päivästä, jolloin ”33 kylää haluaa Suomen älykkäimmäksi”.  

Toinen asiayhteys löytyi siitä mitä aluetieteen emeritusprofessori Hannu Katajamäki lukijakirjoituksessaan (MT 2.8.2019) totesi: ”Suuruuden logiikkaan perustuva alue­kehittäminen kykenee siivilöimään vain murto-osan tulevien menestys­tarinoidemme aihioista”. Älykkäässä kylässä voi hyvinkin asua se aihio.

Kolmas ajatuksenjuoksu lähti laukalle kunta- ja aluejohtamisen yliopistonlehtori Anni Jäntin (TAU) kirjoituksesta (HS 5.8.2019), jossa hän peräänkuulutti kuntien keskinäisen erilaisuuden arvostamista yhteen muottiin ahtamisen sijaan. Palaan tähänkin vielä.

Lakeudella paras näkyvyys

Tein keskikesällä uutisseurannan googlaamalla ensin ”Suomen älykkäin kylä” ja perään kilpailukylä kerrallaan (”kylän nimi älykäs kylä”). Uutisointi koski perinteistä mediaa tai uutismediaa eli paikallislehtiä, maakuntalehtiä ja valtakunnan mediaa.

Jo tämä haku kertoi sen, että kilpailu-uutinen meni hyvin läpi syksyllä 2018. Sittemmin uutisrintamalla on ollut hiljaisempaa. Alkuhuumassa näkyvyyttä saivat kaikki kylät ”kotikuntineen” ja ”kotimaakuntineen”. Jutut olivat pitkälti saman sisältöisiä esittelyjä kilpailusta ja kylistä kilpailu tai kylät edellä. Yhdessä uutisessa kilpailukylä itse nosti älykäs kylä -kortin esille, tosin puolustaessaan kyläkouluaan.

Uutissaldon perusteella paras medianäkyvyys älykkäillä kylillä oli Etelä-Pohjanmaalla ja Keski-Suomessa. Molemmista lähes kaikki kylät mainittiin, tai olivat esillä neljästi tai kolmesti. Kainuun ja Lapin kylät saivat kaksi mainintaa kukin, samoin Pirkanmaalla kilpailusta kerrottiin parhaimmillaan pariin otteeseen. Muissa maakunnissa kylät saivat mainintoja yhdestä kahteen tai ei lainkaan. Maakunnat kylineen ja kuntineen on listattu lopussa.

Paikallisen monimuotoisuuden perspektiiviharha

Kävin mielenkiinnosta läpi vielä kuntien kotisivut ja etsin ”Hae sivustolta”-komennolla kisakylistä infoa hakusanoilla ”Suomen älykkäin kylä” ja ”älyläs kylä”. Saalis oli laiha: ainoastaan yhden kaupungin sivuilla oli tapahtumailmoitus, joka kertoi, että kylällä järjestetään digineuvontapäivä osana Älykäs kylä -hanketta. Tästä havainnosta päästään aasinsiltaa pitkin Jäntin ja Katajamäen kirjoituksiin.  

”Näkymättömyys” kuntien kotisivuilla vahvistaa vaikutelmaa siitä, että kylien osallistuminen kilpailuun on ensisijassa omista lähtökohdista ponnistamista, omaehtoisten kehityspolkujen kulkemista ja paikallisesta monimuotoisuudesta kertomista – eli sitä, minkä laajempi tunnistaminen voisi tuottaa siivilään sattumia tai auttaa kuntia omien muottien muovaamisessa.

Paikallinen monimuotoisuus vaikuttaisi joka tapauksessa olevan kunnille tärkeä asia. Jäntin mukaan kunnat ovat osoittaneet tyytymättömyyttään hallinnonuudistuksiin, joiden on katsottu häivyttävän paikallisuuden merkitystä ja unohtavan kuntien keskinäisen erilaisuuden tarpeineen ja olosuhteineen. Nyt tunnistamatta kuitenkin näyttää jäävän se, että kunta-valtio -suhde ja kylä-kunta -suhde viestivät samaa viestiä eri mittakaavassa. Voi käydä niin, että samaan kuntamuottiin ahtaudutaankin ihan itse.

Rinta rottingille

Vaikka uutisrintamalla on ollut hiljaisempaa älykkäiden kylien tiimoilta, on kilpailusta, kylistä ja älykäs kylä -konseptista kirjoitettu paljon some-kanavilla, blogeissa, tiedotteissa, kotisivuilla ynnä muilla kanavilla – toki pääasiassa asianosaisten tai muuten teeman puolesta puhuvien omilla sellaisilla. Olennaisinta kuitenkin on, että näytään ja kuulutaan. Siitä se tietoisuus lisääntyy, paikallinen monimuotoisuus vahvistuu, perspektiiviharhat hälvenevät ja mittakaavat asettuvat.

Älykkäin kylä -kilpailun ja teeman osalta jutun juurta tulee vielä riittämään. Kilpailu jatkuu kesään 2020, kylien sparraus on vaiheessaan ja menestystarinavakkojen kannet ovat vasta raollaan.

Ja ne kilpailuun alun perin lähteneet kyläthän olivat:

  • Etelä-Pohjanmaa: Alajärven Luoma-aho, Lappajärven Karvala, Kauhavan Ruotsala ja Alakylä
  • Etelä-Savo: Kangasniemen Hokka, Joroisten Kerisalo
  • Kainuu: Kajaanin Nakertaja-Hetteenmäki ja Vuolijoki, Sotkamon Pohjavaaran seudun kylät
  • Kanta-Häme: Janakkalan Vähikkälä, Tammelan kylät
  • Keski-Suomi: Keuruun Pihlajavesi, Äänekosken Mämmenkylä ja Syvälahti, Jyväskylän Pohjoisen Korpilahden kylät
  • Lappi: Rovaniemen Rautiosaari ja Lehtojärvi, Pelkosenniemen Pyhän kylä, Tervolan Paakkola
  • Pirkanmaa: Ruoveden Murole, Oriveden Talviainen, Virtain Killinkoski, Pälkäneen Luopioinen, Lempäälän Kuivaspää ja Kangasalan Raudanmaa
  • Pohjois-Karjala: Outokummun Rikkavesi
  • Pohjois-Pohjanmaa: Haapajärven Kuusaa-Jokela, Kuusamon Käylä
  • Pohjois-Savo: Leppävirran Soinilansalmi
  • Satakunta: Kankaanpään Venesjärvi, Säkylän Sydänmaa
  • Varsinais-Suomi: Naantalin Röölä, Salon Märynummi

Sami Tantarimäki

Älykkäässä kylässä liikennettä kehitetään monialaisesti

Enemmistölle maaseudun asukkaista oman auton käyttö on elinehto. Autoa ajetaan, jotta päästään töihin, kouluun, kauppoihin ja muiden palveluiden äärelle, harrastuksiin ja tuttavien luokse. Autoa tarvitaan siis perusarjen pyörittämiseen.

Asian toisena puolena viimeaikojen otsikoissa ovat olleet autoilu ja siinä käytettävät polttoaineet, tiestön kunto, autoilun vaikutukset ilmastonmuutokseen sekä liikenteen lakimuutokset heijastevaikutuksineen. Älykäs kylä reagoi tähän tilanteeseen tarkastelemalla asiaa monialaisesti.

Mitä tarkoittaa monialainen tarkastelu liikenteeseen liittyen?

Liikenne on muutoksessa monella tapaa. Tiiviisti luetellen seuraavasti:

  • suuret lainsäädäntömuutokset (erityisesti Liikennepalvelulain kaikki kolme osaa),
  • kasvava digitaalisten ohjelmistojen käyttö ja uudet palvelut,
  • muutokset liikenneviranomaisten tehtävissä ja työnjaossa,
  • ihmisten pikkuhiljaa muuttuvat asenteet ja toimintatavat sekä
  • uudet tekniikat ja polttoaineet autoissa.

Tämä kokonaisuus tarkoittaa, että liikenteen muutos heijastuu nyt sellaistenkin tahojen arkeen ja suunnittelupöydille, jotka eivät miellä olevansa millään tavalla liikennealan toimijoita. Tällaisia tahoja ovat ne, joiden toiminta on riippuvaista sujuvista liikkumisesta ja kuljetuksista. Niitä ovat esimerkiksi terveyskeskukset ja koulut, hoivapalveluyritykset, matkailukohteet, kotiinsa palveluita tarvitsevat, keskuskeittiöt, tuotteitaan markkinoille toimittavat yritykset sekä raaka-aineita (yritys)toimintaansa tarvitsevat tahot.

Maaseudun liikenteessä konkretisoituukin nyt sääntö, että pienistä puroista kasvaa iso virta. Kun alueen liikkumista lähdetään kehittämään, on se syytä tehdä monen eri toimijan yhteistyönä, monialaisesti. Yksistään on vaikea kuljetuksia kehittää, yhdistellä.

Silloin palapeli muuttuu yhä isommaksi ja monimutkaisemmaksi. Samalla todennäköisestä myös epämiellyttäväksi koota, koska liikkuvia osia on paljon.

Jos mitään ei tehdä, niin mitä sitten?

Vastaus on yksinkertainen: palveluiden saatavuus ja saavutettavuus heikkenevät. Arki maaseudulla todennäköisesti tulee kalliimmaksi. Tämä heijastuu ikävästi asukasmäärään ja yrityksiin. Emme kai sitä halua? Tämän estämiseksi tarjoan tässä monimutkaiselta tuntuvaa kehittämistyötä.

Älykäs kylä -työryhmän puheenjohtaja kirjoitti sivustomme kesäkuun blogissa osuvasti:

Älykäs kylä on maaseutuyhteisö, joka ei tyydy katsomaan sivusta kun aika ja maailma ajavat ohi. Tästä on hyvä lähteä liikkeelle.”

Maailma ei suinkaan ole ajanut ohi maaseudun liikenneasioista. Joten ei muuta kuin liikkeelle niiden kehittämistyössä! Tässä on win-win -yhteistyön paikka liikennealan ammattilaisten ja maaseudun palveluiden kehittäjien välille. Suomessa liikenteeseen liittyvää kehitystyötä tehdään ja on tehty muun muassa eri hankkeissa. Niistä saa kokemustietoa, ideoita ja vertaistukea. Tyhjästä ei siis tarvitse nyhjätä.

Heli Siirilä

Projektipäällikkö Maaseudun kuljetusten ja liikkumisen digiboksi -hanke
Vaasan yliopisto Levón-instituutti